Vaellusreissu talviseen UK-puistoon oli osa Karkun eräopiston opintoja ja tätä pitkää vaellusta edelsi parin päivän Seitsemisen harjoitusvaellus, jonka suoritin jo vuonna 2015. Tarkoitus oli viettää 7 vuorokautta tunturissa, josta yksi yö oli varattu Luirojärven varaustuvastamikäli sinne asti päästäisiin hiihtämään. Lunta Saariselällä oli tänä vuonna paljon, noin metri. Hangenkanto ja moottorikelkkaurat merkkasivat siis paljon miten todennäköistä tulisi olemaan, että Luirolle päästäisiin. Alussa reittimme kulki pikkuisen suurempia ja merkittyjä reittejä, mutta jo toisena päivänä suunnistustaidolle oli tarvetta, kuten koko loppumatkankin. Keli vaikutti vaellukselle lähdetessä hyvältä, noin -10 ja pilvistä. Itselleni suurin haaste, kun tuli ehdottomasti olemaan lämpimänä pysyminen ja paleltumilta välttyminen. Säätiedoituskin lupasi maksimissaan -15 koko reissun ajaksi, joten hyvillä mielin lähdin matkaan. Jokaisena päivänä oli eri opaspari eli me opiskelijat pääsimme harjoittelemaan oppaana olemista. Itse pääsin heti ensimmäisenä päivänä vetovastuuseen. Koko vaelluksen pituus oli pikkusen vajaa 100km.
Varusteet:
Varusteista sen verran, että jokainen reissuun lähtijä oli vastuussa omasta yöpymisestään sekä ruokailusta. Olin päättänyt lähteä omalla kahdenhengen teltallani yksin matkaan. Ajattelin, että saa iltaisin vähän omaa rauhaa, aina rankan päivän päätteeksi. Tein myös kaikki ruokani yksin. Ruokapuolen olin tarkkaan laskenut, että riittää, muttei ole ylimääräistä. Joka aamu puuroa, keittoa ja leipää, lounaalla lämmintä ruokaa ruokatermarista ja illalla vielä lämmintäruokaa sekä tietysti herkkupussi joka päiväksi ja leipää välipaloiksi. Muuten evääni oli varsin hyvät, mutta valmiit pussiruoat alkoivat tökkimään aika pahasti ja vatsallekin oli aika huono, mutta minkäs sitä ihminen laiskuudelleen voi, kun ei jaksanut itse tarpeeksi kuivatella ruokia.
Alla vielä karkea lista tavaroista, joita oli mukana:
- teltta
- 2 x makuualusta
- talvimakuupussi
- trangian retkikeitin
- talvikaasua 3 pulloa (joista kului1 pullo)
- keittoalusta
- ruokailuvälineet
- kartta ja kompassa sekä karttapussi
- myrskylasit (laskettelulasit)
- hiihtoasu ja kerrasto (merinovilla + fleece)
- toppatakki ja -housut
- villapaita
- toppakengät
- hiihtosaappaat ja 2 huovat
- kuorihanskat
- villasukkia, villalapasia, pipoja
- pikkupyyhe ja hygieniatarvikkeet
- EA-pakkaus
- metsäsukset ja sauvat
- ahkio
- naskalit
- puukko ja tulitikut
1. Päivä (Tievatupa - Rautulampi)
Lähdimme matkaan aamulla yhdeksältä, aamulla söimme aamupalan Tievatuvalla. Opasparini kanssa vedimme aamulla pienen lämmittelyn pihalla, jonka jälkeen kerroimme päivän etapista. Tarkoitus oli hiihtää Tievatuvalta ensin Poroerottelu paikkaan, syödä lounasta ja jatkaa matkaa aina Rautulammelle asti. Päivän sää oli kohtuu hyvä, ehkä -12 astetta, mutta pientä tuulta, aurinkokin pilkisti jossain kohtaa. Lounaan jälkeen sormeni vähän jäätyivät, mutta ei kestänyt kauaa, kun hiihdossa ne lämpenivät. Käytin paksuja huopakäsineitä kuorikäsineiden alla ja ne hiostivat niin paljon, että kastuivat, joten ohuemmilla hanskoilla kannattaisi hiihtää. Myrskylasit tuli jo ensimmäisenä päivänä käyttöön avonaisilla tuntureilla sekä myrskyhuppu oli aivan huippu. Rautulammelle pääsimme noin 4-5 aikoihin ja yöpyminen tapahtui teltoissa, illalla oli kuitenkin mahdollisuus viettää aikaa päivätuvassa ja laitoimmekin puitakamiinaan ja vähän lämmittelimme. Iltapuuhat, teltan pystytys, ruoanlaitto ja varusteiden huolto sujui ekanapäivänä vähän opetellessa, mutta hyvin kuitenkin, todellisen haasteen sitten toikin makuupussissa nukkuminen -13 asteen pakkasessa pienessä teltassa. Mulla on jonkin asteen ahtaanpaikan kammo ja kun makuupussi pitää vetää loppuun asti kiinni ja nukkua pakkasessa, homma ei tuntunut kovin miellyttävältä. Laitoin teltan ovet myös kaikki kiinni ja eikös siinä sitten käynyt ekana yönä niin että heräsin hirvittävään oloon ja ahdistukseen (varmaan hapen puutetta) puolilta öin. Nousin makuupussista ja kävin teltan takana oksentamassa, no se onneksi helpotti ja siitä edespäin ymmärsin pitää teltan ovet enemmän auki, jotta happi pääsi kulkemaan telttaan paremmin. Loppu yö menikin jo ihan hyvin ja uni maistui.
Kuvat 1. päivältä ja koko jutun lopussa on alueen kartat ja yöpymispaikat merkittynä.
 |
| Ahkioni pakattuna. |
 |
| Maisemakuvaa poroerottelusta, aurinkokin pilkahteli välillä :) |
 |
| Poroerottelun päivätupa ja retkiporukkaamme, meitä oli yhteensä 14 reissussa, joista 2 oli kouluttajaa. Huippu porukka :) |
 |
| Kartan lukua avotunturilla (Niilapään eteläpuolella). |
 |
| Oikeanlaisella varustuksella pärjää säässä kuin säässä. |
 |
| Raututunturi näkyy edessä päin ja muutaman kilsanhiihtomatka. Ryhmänvetäjän oli mukava hiihtää. |
 |
| Teltta pystyssä ensimmäisen kerran ja juuri ennen auringonlaskua. |
 |
| Rautulammen päivätupa. |
 |
| Hiljainen telttakylä Rautulammella auringon laskiessa jo hetkisitten. |
2. Päivä (Rautulampi - Palovankanjoki)
Ensimmäinen aamu teltassa nukutun yön jälkeen. Herätys oli noin seitsemältä. Tämä aamu oli ehkä kaikista kylmin, noin -13 astetta. Jostain syystä aamupalaa ja aamutoimia tehdessä paleltui varpaat jonkin verran, tulin jo ajatelleeksi, että eihän tässä touhussa ole mitään järkeä. No ei auttanut muu kuin kerätä teltta ja tavarat kasaan ja pakata ahkio, ajatuksissa se että pari päivää ja pääsee ehkä tupaan nukkumaan :D. No aamujumpan jälkeen tunto alkoikin jo palaamaan varpaisiin ja mieli vähän kirkastui. Jo vartin hiihtopätkän jälkeen olikin sitten jo tosi lämmin, eli ei huolta enää paleltumisesta. Talvella vaeltaessa on erittäin tärkeää pysyä kokoajan toimintakykyisenä, lämpimänä ja terveenä. Joka talvi vaeltajia joudutaan hakemaan tunturista pois helikopterilla, joten ei ole leikin asia lähteä reissuun ja se tuli kyllä hyvin ymmärrettyä jo ensimmäisenä yönä ja aamuna. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja aurinkokin paistoi matkalla kohti lounaspaikkaa, Lankojärveä. Lankojärven autiotuvalla istuimme sisällä, joka oli vielä edellisiltä vaeltajilta vähän lämmin ja söimme lounaan ja jatkoimme matkaa kohti Palovankajokea, jonka varrella oli tarkoitus viettää seuraava telttayö. Hiihdimme vähän yli viiteen ja hyvin huomasi että viimeinen tunti alkoi olla jo aika rankkaa ja juttu ei enää juurikaan porukassa lentänyt :) Teltat pystytimme lähelle nuotiopaikkaa suon reunalle, keskelle ei mitään. Eli tämä ilta oli pärjättävä ilman päivätuvan lämpöä. Yllättäen sitä oli jo sen verran karaistunut, että ei tuntunutkaan yhtään ikävältä koko telttailu, vaan mukavan lepposaa.
 |
| Tauot pidettiin joka tunti noin 10-15 minuuttia, jotta energiatasot ja nestetankkaus pysyi kohdillaan. |
 |
| Eläinten jälkiä nähtiin yllättävän vähän reissun aikana, olisko tässä mennyt kettu kuitenkin. |
 |
| Lankojärven autiotupa. Lounaspaikat pyrittiin järjestämään nuotio/autiotupa tai päivätupa paikoilla, koska niissä oli myös puuceet, ja isommalla porukalla on paljon siistimpää pystyä käyttämään vessoja. |
 |
| Lankojärvellä aurinko pilkahteli. |
 |
| Telttailua toisena yönä. |
 |
| Kyllä oma pikku majapaikka oli mukava :) |
 |
| Tunturi (Tampakkopää) vielä näkyi aavistuksen hiihtopäivän päätteeksi. |
3. Päivä (Palovankajoki - Luirojärvi)
Toinen yö teltassa sujui jo paljon paremmin, heräsin noin neljän viiden aikoihin ja tunsin varpaiden olevan taas hieman kylmät, kerrasta oppineena sujautin lämmityspussin molempiin jalkapahjiin ja näin aamutoimien aikaan jalat pysyivät lämpiminä ja mieli hyvänä. Epätoivosta ei ollut enää tietoakaan. Lämmityspussien vaikutus kesää noin 4-5 tuntia, joten niiden teho alkoi loppua yhdeksän aikoihin ja sitten lähdimmekin jo hiihtämään, ja jalat pysyivät jo ilmankin lämpiminä. Talvivaelluksella on tärkeää osata nauttia leppoisasta hiihdosta, silloin pysyy mukavan lämpimänä ja voi nautiskella upeista tunturimaisemista. Kolmantena päivänä teimme vähän riskilläkin täysin tuntemattoman reitinvalinnan jopa kouluttajillekin. Alustava suunnitelma oli mennä Luirojärvelle Vasanlyömäpäiden pohjoispuolelta joen vartta pitkin, mutta jostain syystä ajauduimme Kaavatsalammille vanhaa kelkkareittiä seuratessa. Kelkkaura kuitenkin katosi ja olimme ainoastaa kartan ja kompassin varassa. Päätimme mennä Vasanlyömäpäänojaa seuraten suoraan etelään ja sieltä Ampuojaa pitkin tunturilta alas kohti Luirojärveä. Nousimme hieman liikaa kohti Tuiskupäitä ja tunturikoivikko ennen avotunturia oli erittäin hidaskulkuista. Välillä edettiin jopa nelinkontin kontaten metrisessä hangessa. Joka tapauksessa pääsimme tunturin päälle ja sieltä matka alkoikin taittumaan jo vähän joutuisammin. Vielä kun tiesimme, että Luirolle päästäessä meitä odottaisi sauna ja varaustupa, niin sillä voimalla päästiin perille siinä viiden aikoihin muistaakseni. Meille oli varattu koko varaustupa käyttöömme. Kyllä oli huippu fiilis päästä saunaan ja kuivattelemaan varusteita.
 |
| Pieniä haasteita tarjosi umpihankihiihto tunturin päälle. |
 |
| Vaikka tuuli tunturissa olikin aika kova niin taukoa olihyvä välillä pitää. |
 |
| Uskomattoman kaunista talvimaisemaa. Näihin maisemiin ei 7 päivän aikana ainakaan kyllästynyt, kyllä mieli lepäsi. |
 |
| Luirojärvelle päästiin kuin päästiinkin kolmantena päivänä. |
 |
| Luirojärven varaustupa. |
4. Päivä (Luppopäivä / Sokosti)
5. Päivä (Luirojärvi - Kustunlampi)
Viidentenä päivänä starttasimme normaaliin tapaan yhdeksältä tuvan pihasta. Keli oli taas mitä parhain, vajaa 10 astetta pakkasta ja pilvistä. Lounasta söimme Tuiskukurun autiotuvassa ja sitten olikin reitin valinnan paikka päivän oppailla. Länteen päin ja Vintilänojaa pitkin Kustunlammelle tai Tuiskukurua luoteeseen ja Tuiskuvaaran pohjoispuolelta Kustunlammelle. Tuiskukuru oli kaikille tuntematon reitti, mutta päätimme ottaa riskin ja lähtä koittamaan sitä kautta. Muutama kilometri sujuikin vallan mainiosti, Sitten tuli paikka, josta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kantaa ahkiot joen toiselle puolelle, kun rinne tuli niin jyrkästi joen viereen. Siitä selvittyä piti vielä tehdä pieniä mutkia itäpuolelle pahimpia paikkoja kierrellen ja kiipeämistä tuli aika paljon sekä jyrkkiä laskuja puiden joukossa. Päivän etappi oli reissun pisin ja perille saavuttiin leiriin vasta puoli kahdeksalta. Energiat alkoi olemaan jo aika vähissä porukalla, mutta siitä huolimatta kaikki pääsivät perille ja leirikin saatiin pystyyn ja jokaiset saivat iltapalankin tehtyä. Uni tuli varmasti hyvin kaikille :) Hyvä välillä kokeilla vähän omia rajoja jaksamisenkin suhteen. Buranan avulla selvisin pahimmilta kivuilta.
 |
| Huikeita tunturimaisemia Ampupäät - tunturilla. |
 |
| Taukoilua huipulla, kännykätkin toimii :) |
 |
| Ampupäät, päivä oli siitä hieno, että huipullakaan ei tuullut yhtään :) |
 |
| Onnellinen vaeltaja. |
 |
| Tuiskukurun autiotupa. |
 |
| Tästä alkoi Tuiskukurun haasteet. |
 |
| Välillä piti vaihtaa jalkapatikkaan, jotta päästiin joen yli. |
 |
| Mun luksus yksiö. |
 |
| Ja muutaman tähden keittiö. |
6. Päivä (Kustunlampi - Turvekotavankka)
Toiseksi viimeisen päivän hiihtomatka oli hieman lyhyempi kuin muuten, koska päivän päätteeksi oli tarkoitus tehdä vielä lumikammi pareittain. Lounasta syötiin Suomunruoktun autiotuvalla. Ilma oli jo vähän ehkä liiankin lämmin, varsinkin kun ei ollut ymmärtänyt vähentää vaatetusta. Lämpötila oli skohdallaan, mistä ansiosta varmasti jaksoikin niin hyvin. Pitkillä vaelluksilla on tosi tärkeää tulla hyvin toimeen porukan kanssa, ja tietysti siihen omaan sekä kaikkien viihtymiseen pystyy vaikuttamaan omalla asenteella.
Lumikammin teko vaati ensin suuren lumikasan, jonka jälkeen sitä tampattiin piukkaan. Sen jälkeen annettiin olla hetken. Lopuksi kaivettiin sisältä lumikammi sopivan kokoiseksi. Telttakepit olivat hyvä apu siihen hommaan, eli ne laitettiin kammin katosta läpi, jolloin tiedettin lopettaa sisältä kaivaminen, ennen kuin seinämä tulee liian ohueksi. Kuvat kertoo enemmän. Siellä sitten nukuttiin viimeinen yö ja ihan mukavan lämmintä siellä oli, eikä ahtaanpaikan kammosta enää tietoakaan :D
 |
| Suomunruoktun tupa. |
 |
| Tunturimaisemaa kodalta majapaikalta. |
 |
| Lumikammin 1. vaihe - Iso lumikasa. |
 |
| Lumikammin 2. vaihe - Telttakepit kattoon. |
 |
| Lumikammi valmiina nukkujille. |
7. Päivä (Turvekotavankka - Tievatupa)
Viimeinen päivä ja takana hyvin nukuttu yö lumikammissa. Makuupussikin alkaa joka yö tuntumaan suuremmalta eli ahtaanpaikan kammoonkin voi näköjään siedättää itsensä, hyvä niin :) Viimeisenä päivänä pidimme lounastaukoa jälleen Poroerottelulla. Sitä ennen saimme kokea aivan huikean whiteoutin hiihtäessämme kohti Niilanpäätä. Ympärillä ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista, ei puita ei yhtään mitään. Vain meidän hiihtoporukka. Lounaalla alkoi jo olemaan fiilikset jo vähän perillä, kuitenkin oli hiihtomatkaa vielä useita kilometrejä ja jotenkin tuntui, että viimeiset kilometrit olivat kyllä niitä pisimpiä. Perillä Tievatuvalla meitä odotti pullakahvit ja sauna. Reissu oli onnistunut täydellisesti :) Kiitokset siitä kuuluu koko retkiporukalle, ilman hyvää yhteishenkeä, se olisi varmasti ollut jotain ihan muuta.
Reissun jälkeiset mietteet: "Talvivaellukselle on päästävä uudelleen!"
 |
| Kohti Niilanpäätä. |
 |
| Lähellä Poronerotusta, Niilanpään eteläpuolella. |
 |
| Poroerotuksen tupa. |
 |
| Näillä suksilla hiihdettiin koko reissu. |
Kartat vaellukselta:
 |
| Niilanpää |
 |
| Luirojärvi |
 |
| Tuiskukuru |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti