Talvivaelluskurssi osa 2/3: Talvivaellusharjoittelua Seitsemisen kansallispuistossa

Eräopaskoulutuksen ensimmäinen vaellus takana ja tietysti aloitettiin talvivaelluksella.
Lähdimme harjoittelemaan talvivaellusta teoria osuuden jälkeen Seitsemisen kansallispuistoon kolmeksi päiväksi. Kaksi maastoyötä ja umpihankihiihtoa oli siis luvassa.

Perjantai 6.2.

Perjantaina saavuimme noin puolenpäivän aikaan seitsemiseen, josta lähdimme hiihtämään suota pitkin umpihankea tietysti. Reissun tarkoitus oli saada tuntumaa eräsuksilla hiihdosta ahkio perässä sekä yöpymisestä maasto-olosuhteissa. Meitä oli noin 15 hengen porukka ja vuorovedoin tehtiin latua. Kun itse sai avattua latua pari sataa metria, sai siirtyä jonon hännille ja nautiskella hiihdosta taas pitkän tovin, ennen kuin omalle kohdalle taas ladun avaus osui. Hiihto ahkion kanssa oli mielestäni nautinnollista, ainoastaan ylämäessä ahkion vetäminen on raskasta, kun ahkio painovoimalla vetää vastakkaiseen suuntaan. Rytmi hiihtämisessä oli 45 minuuttia hiihtoa ja vartin tauko. Silloin pysyi hyvin neste ja energia tasapainot kohdillaan.

Perjantaina saimme nauttia ihanasta aurinkoisesta säästä ja pakkasta ei ollut juuri ollenkaan. Ihan mahtava keli. Ihan alkumatkasta nähtiin taivaalla liitelevän maakotka Soljastensuolla.
Pari kuvaa hiihtotaipaleelta:




Lähdimme matkaan Saari-Soljasista.



Tästä ei kelit parana, eikä maisemat :)



Lounastauko Soljastensuolla



Hiihtoa nevalla

Jonossa hiihtoa parhaimmillaan.

Leiriydyimme ensimmäiseksi yöksi Liesijärven telttapaikkaan. Telttapystyyn ja ruokaa tekemään heti paikalle päästyä. Jokaisella oli tietysti vastuu omasta ruokasysteemeistä, joten omassa teltassa väsättiin Trangialla ruokaa. Mulla oli mukana Trangian 4 vuoden ajan kaasua, mutta kaasu ei silti talviolosuhteisiin sovi. Kaasu paloi todella pienellä liekillä ja ruoanlaitto sekä veden sulattaminen oli erittäin hidasta. Siinä se ilta sitten kuluikin hyvin keitellessä. Talvella ainut varma kaasu on 100% propaani kaasu. Se tuli hyvin testattua käytännössä :)

Yö teltassa ei pelottanut, koska olin testannut makuupussin jo etukäteen kovemmassa pakkasessa, mutta jostain syystä heräsin yöllä lievään paniikkihäiriöön. Teltasta piti päästä äkkiä pois ja haukata happea. Onneksi tilanteeseen auttoi, kun jätin teltan oven raolleen ja ahtaanpaikankammo oli tällä hoidettu. Loppuyön nukuin oikein makeasti :) Talvella on tärkeää huolehtia että teltan tuuletusluukut ovat auki, jotta telttaan pääsee tarpeeksi happea!!

Lauantai 7.8.

Aamulla herätys noin seitsemän aikaan ja aamupalan valmistusta. Talvella saa varata parituntia lähtöön aikaa, jotta ehtii hyvin tekemään mehut termariin ja keittämään veden valmiiksi lounasta varten. Lounaaksi tein pastaa, jonka heitin jo muhimaan termariin, jotta se oli sitten valmista puolenpäivän aikoihin. Kätevä systeemi, koska ei tartte ruveta lounaalla kaivamaan Trangiaa esiin.
Teltta kasaan ja menoksi noin yhdeksän pintaan, tiedossa oli taas päivän hiihtourakka.

Aamulla vielä hämärsi noustessa.




Aamupalaksi omassa keittiössä valmistettua puuroa, soppaa ja kahvia tietysti :)

Lauantaina hiihtosää oli vähän pilvisempi ja pakkasta oli pari astetta. Luisto oli parempi ja alkumatka taittui kelkkauraa pitkin varsin joutuisasti :) Puolessa välissä päivän urakkaa tapahtui ihme, vastaan tuli pieni retkeilyporukka ahkiot perässä. Näimme siis muitakin umpihankihiihtäjiä :D Hiihdon parhaita hetkiä on tietty pienet alamäet, milloin ahkio työntää lisävaihtia painollaan. Ahkion pakkaaminen on myös tärkeää, että se pysyy hyvin pystyssä. Monet kerrat sain nostaa edellä menijän ahkion takaisin pystyyn, kun se oli vähän huonosti pakattu ja kaatui monesti (kannattaa siis hiihtää sellaisen tyypin perässä, jonka ahkio on hyvin pakattu :D ).

Mehutauko!

Lounastauko Pitkäjärven tuvan pihalla.

Lounaaksi aamupäivän muhinutta tomaattipastaa.

 Toiseksi yöksi leiriydyttiin Jokiristin telttapaikalle. Yöksi oli luvattu kovaa tuulta, joten teltat oli syytä laittaa kunnolla kiinni kaikista naruista. Ilta kului taas keittohommissa ja nuotiolla istuskellessa. Osa porukasta lähti vielä pienelle otsalamppu hiihdolle etsimään yhden retkeilijän pudonnutta Leathermannia, mutta sinnikkäistä etsinnöistä huolimatta ei löytynyt. Yksi retkeilijä oli esimerkillisesti laittanut teltan apsidin mallikuntoon, eli kaivanut käytävän ja tehnyt lumesta pienen tason keittolevylle ja istuinpaikan, vielä kynttilät kruunasivat paikan :)

Vähän kaipaa nuotiopaikka lapiohommia.

Järjestelmällinen apsidi, kelpaa kokkailla.

Ja vielä tunnelmallinenkin :)

Sunnuntai 8.2.

Uni maistui yöllä erittäin hyvin ja telttaöihin alkoi jo tottumaan. Aamulla oli pakkasta joku -6 astetta, mutta vilu ei ollut. Makuupussissa olisi köllötellyt vaikka pidempääkin, mutta noustava oli aamupuuron keittoon. Yöllä oli noussut aika kova tuuli, ja kauhee humina kävi. Itseäni ei haitannut yöllä yhtään, mutta jotkut valittelivat, että ei saanut oikein nukuttua.. Yhdeksältä taas lähtö viimeiselle taipaleelle, eli kohti autoja. Keli oli taas liukkaampi, kun pakkasta oli enemmän ja hiihtäminen oli erittäin leppoisaa :)

Taukopaikka Myllyllä.

Puut heiluivat tuulessa varsin paljon.

Liesijoki sulana.

Perille saavuimme jo kahdentoista aikoihin ja syötiin lounasta grillituvassa Saari-Soljasissa. Reissusta jäi todella positiivinen kuva talvivaeltamisesta ja tästä on hyvä jatkaa kohti UK-puistoa. Suurinosa porukasta lähteekin sinne jo parin viikon päästä, mutta itse menen vasta vuoden päästä, kun tuo nuorimmainen on vielä niin pieni, enkä malta yli viikoksi pois kotoa.

Reissun jälkeiset positiiviset ajatukset:
- Talvivaelluksella ei ötökät ja hyttyset kiusaa
- Ei paahtavaa hellettä
- Ei juomavesi ongelmaa, kun puhdasta lunta on kaikkialla
- Mahtavat talvimaisemat
- Ei rinkan kantamista, mielestäni ahkio tulee perässä kevyemmin

Talvivaeltaminen on TODELLA varustelaji, jos varusteet pettää, niin mikään ei ole kivaa.. Siitä syystä tämä ehkä itsellenikin voisi sopia, kun tykkään pohtia ja tuunailla varusteita :)



Perillä Saari-Soljasissa.



Saari-Soljasten grillitupa

Seitsemisen kansallispuiston infotaulu