Uotilassa tulisi yläkoulun olla jatkossakin

Haluan nyt kertoa oman tämänhetkisen näkökulman Rauman kouluverkkoasiaan, kun se viime aikoina on niin kovasti kaikkia puhuttanut.

Olen tullut siihen päätökseen, että Uotila ansaitsee yläkoulunsa. Uotilassa on tällä hetkellä alakoulu väistötiloissa ja yläkoulu on tullut elinkaarensa päähän. Miksipä ei siis rakentaa sinne yhtenäiskoulua Uotilanrinteen valmiille tontille (kaukolämpö ym. infra valmiina). Tällä hetkellä alakoulu on 2sarjainen Uotilassa, uudessa koulussa sen jatkoksi tehtäisiin 4sarjainen yläkoulu. Näin oppilaita olisi suunnilleen saman verran ala- ja yläkoulussa ja yläkoulussa olisi tarpeeksi oppilaita siihen, että tuntiopettajat (esim. kotitaloudenopettaja) saisi tarpeeksi tunteja pidettäväksi. Nanun yhteinäiskoulusta ollaan opittu, että tuntiopettajille ei tahdo tunteja riittää, koska yläkoulun oppilaita ei ole riittävästi. Näin ollen Uotilan yläkouluun tulisi oppilaat Lapista, Kodisjoelta, ja Vasaraisilta sekä tietysti Uotilan alakoulun oppilaat. Kun alueella olisi toimiva koulurakennus, saataisiin varmasti Uotilan tyhjät kaupungin tontitkin myytyä ja koulu palvelisi kymmeniä vuosia tästä eteenpäin. Koulu olisi myös itäisellä puolella Raumaa asuvien ihmisten lähellä, eikä Lapistakaan tulisi liian pitkiä koulumatkoja lapsille.

Tämän lisäksi Nanun yhteinäiskoulu sellaisenaan kannattaisi lopettaa ja perustaa sinne ainoastaan yläkoulu. 2sarjainen yhtenäiskoulu toimii huonosti, koska aineopettajille ei riitä tunteja, eikä oppilaille saada valinnaisia. Myös eteläisen Rauman oppilaat pääsisivät tässä tilanteessa heitä lähimpänä olevaan ykäkouluun, eli Unajan, Kortelan ja Kourujärven alakoulun oppilaat. Lukio on jo huhuillut, että heiltä voisi saada kotitalousluokkatilaa, jos tarve vaatii. Nanun yhtenäiskouluun ei jatkossa enää otettaisi ekaluokkia vaan oppilaat siirtyisivät luontevasti Kariin, Normaalikouluun, Kourujärvelle tai Kortelaan. Samalla selviäisi myös eteläisen puolen ongelma liian väljistä luokista ja saataisiin jäljelle jäävät alakoulut tehokkaaseen käyttöön.

Otan tyhjenevään kiinteistöön voitaisiin Uotilan koulun rakennusprojektin ajaksi siirtää Uotilanrinteen oppilaat. Lukio jäisi siis ennalleen, heillä sopiviin tiloihin!!

Kun nämä kaikki loksahtaisivat paikoilleen, olen varma että taas joku seuraava koulu tulee väistötilojen tarpeeseen ja taas voitaisiin käyttää Otan koulua siihen. Näin vältyttäisiin kalliilta parakkiratkaisuilta jatkossa.

Vaikka uuden koulun rakentaminen onkin suuri investointi, niin se on tapa, jolla tiedetään että lapsilla on hyvät koulunkäyntipuitteet pitkälle tulevaisuuteen, rakennetaan siis kerralla kunnollinen koulu!!!

Huippu hauskaa esiintymiskoulutusta viikonloppuna

Mulla oli viikonloppuna vuorossa 2 päivää kestävä koulutus esiintymisestä Karkussa. Meitä oli noin 20 hengen porukka eräoppaiksi opiskelijoita ja ohjaajina 2 näyttelyn ammattilaista. Sen verran tiesin etukäteen, että tarvitaan sisäliikunta varusteet. Mulla on aina ollut esiintymispelko ja vähän pelolla odotin tätäkin viikonloppua. Pelkäsin että tulee jotain itsensä nolaamisjuttuja tai muuta hirveetä. Tai sitten jotenkin tylsä viikonloppu. ONNEKSI luuloni ja pelkoni eivät käyneet yksikään toteen. Viikonloppu oli ihan huikee, sai nauraa keuhkot pihalle ja oppi sekä sai työkaluja esiintymiseen/ryhmän vetämiseen todella paljon.

En tietysti voi paljastaa koulutuksesta mitään kovin syvällistä, koska esiintymistä harjoitellessa mennään hyvinkin henkilökohtaiselle tasolle ja tästä syystä asiat siellä tehtiin luottamuksella. Mutta jotain kuitenkin haluan kertoa yleisellä tasolla. Siellä testattiin erinlaisia ryhmäytymisleikkejä ja esittäytymisleikkejä, suurin osa oli sellaisia joita en ole ennen missään tehnyt ja ne olivat järjettömät hauskoja ja kivoja, eivät yhtään ahdistavia. Minulle avartui yksi asia ylitse muiden: miten tärkeää ryhmän viihtymiselle on se, että koko porukka on sinut toistensa kanssa. Tämä konkretisoitui hyvin siellä, koska  Kurssilla oli ennestään toisille tuntemattomia ihmisiä ja jo muutaman ryhmäytymistehtävän jälkeen, meistä jokaisesta tuntui, että ollaan tosi tiivis porukka. Se sitten taas auttoi siihen, että ihmiset luottivat toisiinsa ja viihtyivät hyvin. Vaikka osa tehtävistä oli erittäin kuumottavia ja paineet pintaan tuovia, niin se ei silti tuntunut ikävältä, ennemminkin hienolta kokemukselta, koska ympärillä oli ihmisiä joihin voi luottaa. Saimme myös paljon vinkkejä miten esityksen alussa pystyy rentouttamaan itseään ja päästämään paineita pihalle. Esiintymisessä myös kuuntelijoiden aktivointi on tärkeää, koska ihmiset eivät pysty kovin kauaa keskittymään kerrallaan, taitaa olla keskimäärin aikuisilla 7 minuuttia. Kuulijoiden aktivointi on siitäkin syystä tärkeää, että silloin huomion keskipiste hetkellisesti siirtyy esiintyjästä muualle ja näin esiintyjä pääsee lähemmäksi yleisöä ja tilanne rentoutuu. Ihmiselle kun ei ole tyypillistä seisoa porukan edessä yksin muita vastaan. Ihmiselle luonnollista olisi joko paeta tai hyökätä siinä tilanteessa, kuten eläinkin toimisi, mutta esiintyjän pitää pystyä hillitsemään nämä vaistot, siitä syystä esiintyjästä tuntuu alussa yleensä epämukavalta.

Mikä sitten on hyvää esiintymistä, tietysti riippuu tilanteesta ja kuuntelijasta, mutta parhaimmillaan jokainen on varmaan silloin kun pystyy olemaan TÄYSIN OMA ITSENSÄ.
Jos teille joskus tulee tilaisuus esiintymiskoulutukseen osallistua niin suosittelen lämpimästä, esiintymistaidoissa on varmasti aina jotain uutta opittavaa, juurikin siitä syystä, että se on luontaisesti ihmisten epämukavuusalueella.

Iloisena sitten lähdin ajelemaan sunnuntaina kohti Raumaa mahtavan viikonlopun jälkeen ja miten kävikään keskellä ei mitään 60-rajoitusalueella, poliisin valot vilkahti ja rapsahti kivat sakot. Mieli hetkeksi kyllä meni maihin, mutta oli viikonloppu kyllä sen arvoinen, että kyllä se yhdet sakot kestää :D

Loppuun vielä pari kuvaa, Valtteri aloitti harrastamaan Judoa, josta on kyllä aika innoissaan ja Osku hänen parhaan kamunsa kanssa päikkäreillä.

Huomenna vuorossa kaupungin valtuuston vuoden eka kokous ja tiistaina kasvatus ja opetuslautakunnan kokous, luvassa siis ehkä seuraavaksi Rauman kunta-asioita.. saattaa jopa olla kouluverkkoa koskevaa pohdiskelua..

Valtteri taistelee (kuva vähän suhruinen)..

Osku ja Pallo-kisu

Kylpypyyhe kaverin 1-vuotiaalle

Sain kutsun kaverin pojan 1-vuotis päiville ja ajttelin sitten tekaista äkkiä jotain pientä lahjaksi. Meillä on ollut kovassa käytössä lasten kylpytakit, jossa on vaan huppu keskellä ja koska froteekangasta löytyi jo valmiina kaapista niin tein sitten semmoisen ja siitä tuli kyllä aika pirteen näköinen kun Oskulle sitä sovitin :) Aikaa ei mennyt kuin tunti. Huppu vaan ommeltiin keskelle pyyhettä ja kanttauksen reunaan ja kylpytakki valmis. Tässä pari kuvaa.



Lapsen kylpytakki Oskun päällä



Kukkuu, tais mennä kioski kiinni..

Ikuinen opiskelija

Kerronpa nyt mitä olen ajatellut puuhastaa seuraavien vuosien aikana. Opiskella eräoppaaksi.. Se on ollut pitkäainen haaveeni, tulla paremmaksi eräilijäksi, tuntea luontoa paremmin, järjestellä retkiä ehkä muillekin ja jakaa tietoutta. Selaillessa nettiä viime keväällä, löysin itselleni sopivan koulutusmuodon Karkun evankeliselta opistolta, www.erakarkku.fi/. Koska perheellisellä, työssäkäyvällä ja muutenkin kiireisellä ihmisellä ei tietysti ole mahdollisuutta kovin intensiiviseen opiskeluun. Eräkarkussa pystyy omien mahdollisuuksien mukaan ottamaan kursseja silloin kuin itselle sopii ja tekemään koulutusta sen aikaa kun itselle on sopiva. Tutkintoon valmentava koulutus koostuu lähiopetusjaksoista ja reissuista, joita ovat mm. talvivaellus UK-puistoon, pyöräretki Ahvenanmaalle, ruskaretki Muotkatunturilla ja kaamosretki. Lähijaksoilla opiskellaan eräruokien valmistusta, lintuja, kasveja, nisäkkäitä, kalojen tunnistusta, muinaisia kädentaitoja ym. ym. Kuulostaa siis aika mukavalta :)

Nyt on sitten orientaatio takana ja tutustuttu muihin opiskelun aloittaviin tyyppeihin, makavaa porukkaa, ja ikähaitari taitaa olla 25-60v. tai jotain sellaista. Innolla odotan jo seuraavaa koulutusta, kerrankin on opiskelua joka on samalla itselleni lomaa. Täytyy tietysti antaa kiitosta Mikolle, joka jaksaa hoitaa lapsia ja koiria sen aikaa kotona, kun itse olen poissa. Eihän sitä muuten pääsisi mihinkään lähtemään..

Olen ajatellut kirjoitella tänne blogiin aina kokemuksiani koulutuksista ja reissuilta, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Koskaan ei tiedä mitä eteen tulee.

Mikä ihmeen tammikuu ja Kissan suojaa vaunuihin

Niin se on vuosi lähtenyt käyntiin ja kaikki lumet tietty sulivat joulun jälkeen, en tykkää yhtään. Viime vuoden puolella pääsin testaamaan syksyllä ostettuja valjaita ja vetoaisaa Juusolle ja jo heti ensimmäisestä lenkistä lähtien, Juusolta sujui homma kohtalaisen hyvin. Tässä pieni pätkä, jonka kuvasin jouluaattona touhuistamme.

Kun vaan olisi kunnolla pakkasta ja meri jäätyisi niin päästäisiin vetohommiin oikein kunnolla Rauman saaristoon. Ihastuin kyllä heti tähän vetojuttuun, samalla tavalla kuin koirahiihtoonkin, että aloin jo vähän miettiä seuraavaa koirahankintaa (ehkä parin vuoden päästä), vaikka se pinserikin kohtuu hyvin vetää jaksaa :)

Sain viikonloppuna innostuksen tehdä vaunuihin verhon vai miksi suojaksi sitä kutsutaankin. Oli sen verran tuulista, niin ajattelin, että suojaisi vähän viimalta. Toinen syy meillä suojan käyttöön on kissat, ne kun tykkäisivät mennä myös vaunuihin nukkumaan. Laitoin ohuen vanun kankaiden väliin, jotta olisi vähän tukevampi ja sivuille laitoin Sini-pyykkipojat, joilla peiton saa sitten hyvin vaunuun kiinni. Samanlaisen ajattelin tehdä siskolleni, kun hänen vauva syntyy :)

Vaunun suoja

 

Sini-pyykkipojat kiinnikkeinä vaunuverhossa.

Huomenna alkaakin taas kunnolla arki, alkaa olemaan jo ihan sekaisin päivistä ja nukkumaan menokin on lähempänä yhtä kuin kymmentä, joten tarttis johonkin ruotuun taas palata. Valtterillakin alkaa taas harrastukset ja kerhot, niin pääsee taas vähän ihmisten ilmoille. Vaikka eihän tässä hengailussakaan mitään vikaa ole, mutta aikansa kutakin :) Lunta sais tulla myös, tässä vielä kuva tämän päivän metsälenkiltä koirien kanssa, ja nyt pitäis olla siis TAMMIKUU, ei siltä kyllä näytä..

Jassu ja Juuso pinserit tammikuussa.